Ei mennyt niin hyvin kuin ois voinut toivoa, mutta ihan tyytyväisiä oltiin kun saatiin näille meidän mehtäkoirillekin molemmille SA.
Miki
Perjantai:
H, koska mittaa tuli liikaa: 42,5cm. Koiraparka sai kärsiä kun mie en osaa esittää sitä pöydällä:( Kyllä ketutti, mutta kun kiertää kehäkettuna näin paljon näyttelyitä niin joskus sitä vaan valitettavasti käy näinkin.
Lauantai:
ERI SA AVK3 eli voisiko sanoa että paluu kultakantaan. Ei sijoituttu PU-kehässä mutta olin riemua täynnä kun edellispäivän munauksesta kutistuttiin 2 cm ok mittaan 40.5cm. (Mikihän siis 40cm) :)
Sunnuntai:
EH AVK2. Jaa-a... Ei tuomari tykänny. Liian vaaleet silmät, liian lihava (?) ja koira olisi saanut näyttää jalommalta. Tämä on mulle kyllä täysi kysymysmerkki, sillä itse omasta mielestäni kuvailisin Mikiä sanalla jalo. No pääasia että ite tykkään. Ja Onhän se ERITTÄIN HYVÄkin erittäin hyvä tulos:D Viimeistä sertiä odotellessa... ;)
Nita
Perjantai:
ERI SA JUK1 PN4 SERT eli jättipotti! Ihmeellinen beagleni on kuin onkin jo nyt kolmen sertin beagle. Toivottavasti kuitenkin saisimme vielä sen yli kaksivuotis-Sertinkin sitten joskus:D Mukavaa että saatiin jotain kotiinviemisiksikin, vaikka emme sitä tavoitetta eli Mikin kolmatta sertiä VIELÄ saaneetkaan.
Lauantai:
EH JUK3. Tasapurenta, niin lukee arvostelussa. Koira saisi lisäksi vielä kehittyä. Tätä hampaista sanomista minä olenkin jo odotellut, mutta onneksi saatiin jo kolme sertiä ennen tätä. Mutta on kuulemma sellainen virhe, että ei haittaa. Nitallahan siis menee suussa kaksi yläetuhampaan kärkeä alaetuhampaiden taakse. Eli lievin mahdollinen hammashäikkä.
Sunnuntai:
EH JUK3: Sunnuntain EH:n syynä oli vain ja ainoastaan hampaiden virheasento. Muuten tuomari piti koirasta. Sanoi, että ilman hammashäikkää olisi antanut koiralle ERI:n. Näin tälläkertaa.
Kuvat Nitasta ja perjantain sertistä!!!
 |
| Nita ja kolmas serti:) |
Demun elämän kauhein viikko
Demun kanssa on nyt opeteltu viikko uudenlaista elämää. Demuhan on koko ikänsä, siis yli seitsemän vuotta, ollut aina Nessin seurassa. Siis nukkunut jokaisen yönsä emonsa kainalossa. Ensimmäiset pari päivää Nessin kuoleman jälkeen Demu ulvoi yötä päivää suruunsa (samoin taisin tehdä minäkin)(Demuhan ei ollut koskaan aiemmin ulvonut). Omitusia haukkumaratoneja Demulla on vieläkin välillä, mutta hyvin vähäsen enää.
Pari kertaa Demu on erehtynyt etsimään Nessin kupin suunnalta ruuantähteitä. Itsekin olen laittanut Sakun ruuan Nessin ruokapaikalle ja sitten ihmetellyt kun ei olekaan enää Sakulle ruokaa viemisiksi. Puhumattakaan siitä kuinka monesti olen sanonut Demua Nessiksi, vaikka tytöt eivät aiemmin menneet tuskin koskaan sekaisin. Kyllä jäi meille kaikille kova ikävä