tiistai 24. helmikuuta 2015

Helmikuun lumikelit ja jahtikauden loppumetrit

Miki

Nitan kanssa piti lähteä näin juoksujen jälkeen vielä muistuttelemaan, että miltä ne jäniksen jäljet haisee.  Ja kyllähän ne haisi.
Nätistihän se neiti juoksenteli jälkien perässä- ei se muuten oikein olisi ollut mahdollista tuommoisessa hangessa, mutta valittiin sellainen paikka että siellä meni muutama vanha kelkänjälki joita puputkin käyttää liikkumiseen, niin  ei mene koiralle rankaksi.



Nitan tyylinäyte ojan ylityksestä - pupunjäljet odottaa ojan toisella puolella








Välillä kiivettiin mäen puolelle, kun neito juoksi sinne hajujen perässä. Siellä vaan oli aivan karmea kova hanki, niin siellä Nita sitten juoksi pitkin kelkanjälkiä jänistä etsiessään





Juurakon tarkistus



Tästäpä luultavasti jatketaan sitten ensi syksynä - ellei päästä sään salliessa lauantaina piipahtamaan metsässä.
Nita menee reippaasti yöjälkiä korkeissa hangissa, ja hakee mukavan itsenäisesti. JA mikä parasta muistin viimeinkin  opettaa sitä edes vähän pillille... Ja tyttö älysi melko pian että silloin pitäisi olla tulemassa meikäläisen luo. Ensi kautta odotellessa...