sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tihulainen

Seran tuhoamisvimma saavutti toivon mukaan lakipisteensä koiran tullessa ohkaisesta patjasta läpi toissapäivänä. Onneksi oli vieraspatja eikä minun patjani. Sera ei tee mitään pahoja jos mie oon paikalla, mutta tää patjan järsiminen taitaa olla sen oma paha (huvittelu) tapa. Lopultakin sitten ostin järsimisenestosuihketta, saa nähdä jääkö patja rauhaan ensi viikolla...

Taas on satanut kivasti lisää lunta, Sera nauttii paljon lumikinoksista. Pomppii kuin hullu niissä.
Tänään Seralla alkoi ekat juoksut. Viimeinkin, ja juuri sopivasti ennen kuin reissaillaan helmikuussa katsomaan, että mitäs miun muille koiruleille kuuluu (Nita on kuulemma nyt päässyt vauhtiin lenkkeilyssä, kunto alkanut taas nousta. Jospa sitä ehkä tuurilla pääsisi vielä sen kanssa metsäänkin silloin, jos ei vain olisi pakkasta... Tää metällä käynti alkaa olla vähän turhan harvinaista herkkua miulle...)

Seran kanssa on ruvettu vetämään jo reilusti pidempiä lenkkejä. Se on aika helppo lenkkikaveri. Muutoinhan tuo on aika passiivinen koira. nukkuu ja kuorsaa vaan. Nyt se  muuten palauttaa jo jäniksennahkadamiakin käteen (välillä:)). Kyllä siitä ainakin mehtäkoira tulee.