Koirat, koirat...

Viimeyönä tytöillä oli taas äksöniä... Kaikki haukkuivat jotain,  niin pitihän se mennä kattomaan mitä ne puuhaa; siilihän se sinne oli tarhaan jotenkin päätynyt. Demu räksytti sille ja yritti tassuilla sohia sitä, nössö-Nita ulvoi turvallisesti kolmen metrin päässä... Sera haukkui iloisesti mukana naapurihäkissä, ei vaan tiennyt miksi, mutta olipahan ainakin osallisena. Ei siinä muuta kun tytöt ulos ja siilin kantaminen lapiolla muualle.

Sama hoopoilu jatkui tänään päivällä, tällä kertaa kohteena auringonsuojaksi asetettu pressu. Nitan mielestä pressut ovat ihan tyhmiä, joten se oli askarrellut jotenkin pressun irti ja häkkiverkon läpi tarhaan. Mielenosoitukseksi Nita ja Demu olivat vielä kuseskelleet sen päälle vaikka kuinka. On mulla ihanat koirat.

Ens viikolla  lauantaina  9.7. olisi vissiin vuorossa Rapella match show, ensimmäinen vuosiin. Siis jos nyt koko mätsärissä ois veteraaniluokkaa. Pitäs varmaan treenata, mutta varmaa mennään ihan kylmiltään, onneks Rape on tollanen rauhallinen papparainen.
Muuten veisin varmaan Nitan, mutta se on varmaa rättiväsynyt ku se menee edellisenä päivänä sinne erämessuille. Jos nyt en taas sekoile päivissä.