Ninessin kennel: Pentukuulumisia

T- pennut jo 8 päivää vanhoja, ja Serankin pojat (U-pennut) jo kohta kolme päivää mittarissa.

Nyt on päästy opettelemaan pennun elämää, ja kaikki vaikuttavat ihan mukavilta koiranaluilta. Sumun pennut ovat kovia rääkymään, Seralla on rauhallisempia tapauksia. Joskin Seran pennut jaksavat nahista siitä, kumpi pääsee tissille. Molemmat haluaa aina just sen saman.

Sumun pennuissa on huimia värieroja, osa vaaleita, ja osa tosi tummia. Kaikille on jo tullut hyvät pigmentit. Ja saukonhännät ilmestyneet. Varsinkin Sumun tytöillä on komiat hännät. Sumun pennuissa on paljon kokoeroja, mutta uskon niiden ennemminkin johtuvan siitä, että missä kohdassa kohdunsarvea pentu nyt on sattunut olemaan. Kaikki ovat nimittäin kasvaneet huimaa vauhtia, ja pieninkin pärjää isommille taistelussa maitobaarien parhaista paikoista erinomaisesti.

Seran pennuilla on muhkea turkki, ja aiemmin syntynyt on hieman isompi (vielä). Molemmilla on erittäin pitkät hännät, ja molemmat ovat väriltään vaaleita. Myöhemmin syntyneellä on hieman huonommin kehittynyt takaosa, vähän vähemmän lihaksia. Se oli syntyessään lihasköyhempi, mutta näyttää kyllä ottavan painoa ihan hyvin. Mutta katsellaan.

Nyt olen laitellut viestiä kaikille kyselijöille, joille lupasinkin laittaa. Seran pentujen kohdalla vielä katsellaan eka viikko, onko niistä millaisia tulossa, ja tehdään ratkaisut tulevien kotien suhteen loppuviikosta/ ensiviikon alussa kunhan selvitään tästä ensimmäisestä viikosta ja nähdään vähän, millaisia niistä on tulossa. Varsinkin siksi, että synnytys meni pieleen, enkä viitsisi reipasta koiranalkua hakevaan kotiin myydä koiraa, jolla saattaa olla ongelmia. Nyt siis ovat ok, mutta otetaan varman päälle.

Oli kyllä äärimmäisen raskas viikko.

Tiistaina 25.5. Sumun synnytys.

Sumulla syntyi 1 kuolleena, jota toki yritin elvyttää pitkään, kun se normaalilta näytti päällepäin (mutta ei yhtään elonmerkkejä koko aikana). Yksi Sumun pentu saatiin elvytettyä eloon, sille meinasi synnytys olla liian rankka kokemus, mutta siitä on tullut ihan normaali koira. Lisäksi Sumun sairaskohtauksen saanutta pentua elvytettiin ja hoidettiin kaksi tuntia, mutta kuolemaantuomittuhan se oli (joku ruuansulatuskanavaan liittyvä ongelma). Nyt onneksi 8 upeaa koiranalkua kasvamassa, näistä odotetaan paljon

30.5. Seran synnytys

Seran pennuista ensin syntyi alkuillasta tyttö, sitten poika (elossa), sitten yhdeksän maissa kuollut poika (elvytettiin, ei elonmerkkejä ollenkaan). Synnytys eteni hitaasti, ja ensimmäisiäkin pentuja lämmitettiin ja hierottiin, hitaasti mutta varmasti niistä tuli eläjiä. Hieman pienempiä kuin Sumun pennut. Kahdelta yöllä tyttöpentu sai kohtauksen. Jäykistyi vaan. Viidessä sekunnissa palautui normaaliksi kun hieroin. Tässä vaiheessa oma kärsivällisyys ja välineet loppuivat, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille että nyt tartteis ultrata Sera, kun ei kuulu mitään, vaikka on sieltä vielä pentuja tulossa (kuuntelin joka pennun jälkeen stetoskoopilla, vieläkö sykkii masussa).

Lääkärissä nähtiin kahden pennun sykkeet ultrassa. Koska ite olin varautunu jostain syystä pelkällä oksitosiinilla, eikä kalkit ollu miun synnytyspakissa pihassa, niin laitettiin ne kalkit Seraan siellä vastaanotolla. (Niin, miten voi unohtaa kalkit, jos on sektiovälineet kuitenkin muistanut varata siihen pentulaatikon viereen). Annettiin myös lisää oksitosiinia, ja Sera synnyttikin siellä näppärästi yhden pennun. Tämä pentu elvytettiin eloon, ja poitsu on elossa vieläkin (se hoikempi). Noh, yhdet sykkeet vielä näkyi, mutta koska vain yhdet ja ne oli ok, niin lähdettiin kotiin synnyttämään. Sektioon ei ruvettu, kun ajateltiin että ehkä ne loputkin tulee lääkkeillä. Ja yhden pennun takia en hyvävointista emää lähtisi leikkaamaan (pahimmillaan emä kuolee leikkaukseen ja muut pennut hoidon puutteeseen), jos pentu ei ole jumissa. Joten katseltiin aamuun. Mutta lääkkeet ei toimineet niin hyvin kun ois voinut, vaikka Sera sai maksimiannokset oksitosiinia. Sitten yhtäkkiä 6.50 syntyi poikapentu, valitettavasti kuolleena (jäykistynyt). Käytiin aamulla naapurikaupungissa röntgenissä varmistamassa, ettei Seran sisässä ole enää pentuja. Ei onneksi ollut.

Mutta ei ne huolet siihen loppuneet. Tyttöpennun kohtaukset jatkuivat, se sai muutaman lisää aamupäivällä. Lisäksi sitä oli hankala saada juomaan, vaikka maito olisi maistunut. Sitten huomasin, että sillä on lattarinta. Iltapäivällä väsyneillä aivoilla sain kasattua sellaisen teorian, että pentu sai kohtauksen aina, kun söi tai emä sitä reippaasti nuoli; tällöin muutenkin litteä rintakehä päätyi kärsimään tilavajeesta, ja painoi aortan kokoon, jolloin taju lähti. Pikku hiljaa kohtauksista alkoi tulla kivuliaampia (alussa pentu vain jäykistyi, ja tajukin meni). Lisäksi sen imusolmukkeet olivat leuan alta erittäin turpeessa (aloitin tähän lääkityksen, mutta ei mitään vaikutusta), mikä hankaloitti suun avaamista ja oli syy syömisen aloittamisvaikeuksille. Joten lopettaahan se piti. Ammattilaisen välineillä ja otteilla, mutta hirveän itkun kanssa. Sumu katsoi hiljaa vieressä. Sera onneksi nukkui koko ajan.

Lisäksi halusin mahdollisimman pian tiedottaa kuumeisesti tietoa pennusta odottavia koirankyselijöitä. Pahinta oli laittaa viestiä niille, joille pentua ei olisi tulossa. Pitkään ja hartaasti odotettu pentua, ja tarkkaan haastatellut kodit. Ja sitten tämmöinen tulos. Kiitokset kaikille tilanteen ymmärtämisestä.

Viikon ajan on tullut nukuttua 1-4h yössä, joten olo on ollut viime päivinä muutenkin aika kauhea. Viimeisen vuorokauden aikana olen vasta päässyt pikkuhiljaa nukkumaan univelkaa pois.

Huonon tuurin piikkiin laittaisin paljon asioita. On ihan normaalia, että synnytyksessä kuolee silloin tällöin yksittäisiä pentuja. Ja huonoa tuuria voi aina olla (lattarinta). Lattarintaa voisi saada kuntoutettua, mutta pennulla oli muitakin ongelmia, ja mikä tärkeintä, kipuja joita ei saatu hallittua. Joten eutanasia mahdollisimman pian oli ainut vaihtoehto.

Sitä en tiedä, mistä polttoheikkoudet johtuivat. Huonoa tuuria, jo kuusivuotias narttu, venynyt kohtu, kalkinpuute, jokin muu syy...? Mistäpä sitä tietää. Jos tämä olisi ollut Seran ensimmäinen pentue, niin viimeiseksihän se olisi jäänyt. Ei polttoheikkoudesta kärsivää koiraa tule käyttää jalostukseen enää toiste. Etukäteen olin jo päättänyt, että kyseessä on Seran viimeinen pentue ja viimeinen yritys (aiempi pentue onnistui erinomaisesti, ja samasta isästä oli sekin).

Herpestäkin väläytelty mahdollisena syynä, kun pennut syntyivät hieman pieninä. Mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sen kanssa jäävätkin, en usko oikein että olisi ollut sitä, kaipa tuon olisi pitänyt iskeä Sumunkin pentuihin ja osan pennuista mennä kesken jo aiemmin. Eikä pennuilla mitään oireita paitsi pienuus (vielä ainakaan). Ja pienen koon voi aiheuttaa aika moni muukin asia.

Positiivista loppuun ja pentukuvia

No nyt alkaa näyttää onneksi jo hyvältä.

Sumu on osoittautunut loistavaksi emäksi. Sepe vetää jo rutiinilla, oli vähän ihmeissään aluksi mutta on nyt päässyt rytmiin. Ottaa mielellään Sumun pesemään pentujaan (ei viitsi sotkeentua kuitenkaan Sumun pentujen hoitoon, vaikka käykin välillä niitä aina ihailemassa).

Seran pennut on semmoisia mammanpoikia, tykkäävät ryömiä mieluiten nukkumaan mamman kainaloon (lämpöalusta on ihan tylsä).

Sumun pennut on jo niin kehittyneitä, että vaikka silmät onkin kiinni, niin Sumun saapuminen pentulaatikolle saa sekunnissa aikaan superkuhinan.

Kuvat on ajallisesti sikin sokin