Seralle ehtinyt tapahtua monta asiaa tänä talvena. Tuloksettomalta näyttelyturneelta palauttuaan sille aloitettiin Librelakokeilu. Vaikka aiemmin tulehduskipulääkkeet eivät tuoneet toivottua helpotusta jäykkiin liikkeisiin, halusin kuitenkin testata tämän tehokkaan nivelrikkolääkkeen. Serallahan ei ole edes aristusta tai muuta ortopedisessä tutkimuksessa, ainut mitä siitä löytyy on selän lihasten jäykkyys.
Ja kyllähän siitä librelasta on apua ollut. Sisällä ollaan vetreitä eikä enää emmitä nousuja. Liikeet ovat palanneet entiseen liitoonsa. Tottelevainen seniorini ei ollutkaan tottelevainen, lenkeillä lähdetään nykyään haahuilemaan myös umpihankeen.
Yläkulmureiden tylppä vamma kuoletti toisen kulmahampaan yli 2v jälkeen, ja nyt tuli aika poistaa hammas. Toinen saa edelleen jatkaa elämäänsä. Hampaanpoistokohta parani hitaasti mutta varmasti, ja nyt Sera voi jo syödä luita normaalisti.
Helmikuussa sillä oli infektio/pahoja kipuja, oletettavasti seurausta rakon takaosan alueen pienestä kasvaimesta. Henki meinas mennä, mutta vahvojen lääkkeiden jälkeen se on tällä hetkellä kivuttomassa kunnossa. Se edelleen juo enemmän kuin entisessä elämässään, mutta ei niin paljoa, etteikö pystyisi yötä pidättelemään. Lukuisien testien jälkeen kasvain vaikuttaa syyltä kaikkeen. Katsotaan miten pitkälle mummokoira pystyy elämään laadukasta elämää.
