Kellolan Tiuku ❤️
7.4.2017-9.5.2026
Kiltti, ystävällinen ja kaunis suomenajokoira.
Valitettavasti Tiuku oli arka, ja arkuus vain paheni iän myötä.
Paljon enemmän oli meillä haaveita ja suunnitelmia Tiukulle, kuin mitä lopulta pystyttiin toteuttamaan. Kuitenkin mielestäni Tiuku sai elää mukavan elämän niillä korteilla mitkä se sai.
Nyt keväällä takapää alkoi yhtäkkiä kipeytyä ja myös nisäkasvain ilmestyi.
Metsällä se oli hieno koira. Useita jäniskaatoja joka syksy. Hyvä koekoirakin se olisi haun, ajotaidon ja haukun suhteen ollut, mutta kiinni kytkeminen erien välillä ei olisi ollut helppoa.
Tiuku otettiin ajatuksena ahkera näyttelyiden kiertäminen, mutta hyvin äkkiä kävi selväksi, etteivät näyttelyt olleet Tiukun juttu, vaikka kuinka sitä yritti harjoitella. Arkuus oli ja pysyi.
Tiuku oli elämänsä aikana hyvin terve koira loppua lukuunottamatta, sillä ei oikeastaan tainnut olla juuri muuta, kuin nuorena hyvin sitkeä follikulaarinen konjunktiviitti silmissä.
Tiuku asui lopulta arkuuden takia koko elämänsä vanhemmillani, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, jottei sen olisi tarvinnut muuttaa pois itselleen tutusta ympäristöstä.
Omista ihmisistä Tiuku piti todella paljon, Tiuku rakasti rapsutuksia. Vieraille se oli ystävällinen, mutta pelkäsi.
❤️🩹
