Laiskottelun jälkeen se viimeinkin koitti:syksy. Metsästyskausi lähti meidän kohdallamme käyntiin sorsajahdilla. Eli Demu pääsi töihin. Noutosaldona neljä sorsaa. Enempää ei tytsy päässytkään noutamista harrastamaan, sillä Demu pääsi Nitalle vahdiksi kun Nita meinasi yksin jäädessään kiivetä pois tarhasta (sisko näki ikkunasta beaglen kiipeävän puoliväliin verkkoa). Nitahan ei siis tarhassa asusta, mutta jää sinne silloin kun toisten koirien kanssa lähdetään lenkille/metsälle ettei kateellisena rikkoisi ihan kaikkea sisällä...
Demu ei päässyt myöhemminkään enää siis ollenkaan mukaan, koska tänä vuonna sorsat osoittautuivat äärimmäisen säikyiksi joten koiran suhina kaislikossa olisi säikäyttänyt sen saman tien. Ja tietty, Demun kasvanut into sorsahommia kohtaan aiheuttaa sen että se vinkuu hiljaa odotellessaan. Eikä paljon auttanut se että aloituspäivänä satoi kaatamalla ja höpsö labradori uikutti kovaan ääneen vieressä koko ajan että "yhyy tänne kastuu"... Mutta olipa hienoa kun tänä vuonna Demulla oli noutohommat alusta asti hanskassa. Jo ensimmäisen laukauksen jälkeen tyttö katseli ympäsiinsä että missä missä sorsia. Ei edes hätkähtänyt ammunnasta, yleensä ainakin ensimmäistä paukausta on tullut hieman kuullosteltua että mitäs tämä on. Nyt oli jo alusta asti lähdössä noutamaan. Lisäksi lampia kierrellessä neiti käveli nätisti selän takana koko ajan, joten sitä saattoi pitää jatkuvasti irti. Hienoa.
 |
| Demu tuntia ennen jahdin alkua |
 |
| Demppa |
 |
| Demu ja sorsa |
 |
| Demu tulossa tuomaan sorsaa |
Toinen odotettu asia oli tietysti koirien irtipitoajan alkaminen. Vuoden ajan on jo syyhyttänyt se kysymys että ajaako Nita jänistä. Eipä siinä sitten auttanut kuin viedä koira metsään. Torstaina pakattiin autoon Miki ja Nita ja lähdettiin ajattamaan beagleja. Ensin ajatettiin Mikiä mutta ei löytynyt jänistä joten otin välillä Mikin kiinni ja laskin Nitan irti. Samalla saatiin varmuus että molemmat pannat toimivat. Miki vietiin autolle ja Nitan kanssa mentiin suolle katsomaan löytyisikö jänistä.
Suolla Nita lähti hakemaan jänistä-ja hakikin sitkeästi 40 minuuttia, mutta kun jänistä ei löytynyt lähdimme autolle ja vaihdoimme paikkaa. Ihan riittävästi juoksentelua Nitalle näin ensimmäiselle kerralle!
Nyt irti laskettiin vain Miki. Menin aukon reunalle ja istustelin kivellä kymmenisen minuuttia kunnes Miki sai vainun ja ajo alkoi. Upeaa haukkua mutta vain kaksi minuuttia; ajo päätyi jyrkän mäen juureen, minne lie jänis loikkasi.
Lauantaina metsään lähdimme kahdestaan Nitan kanssa. Neiti hakee todella hienosti, nopeaa ja tarkkaa tutkimista alueilla, joissa jänöt haisevat.Nita on vähän hassu kun puissa olevat pahkat ja muurahaispesät saavat sen murisemaan ja haukkumaan. Onneksi reissun lopussa ei enää örissyt joka pahkalle:)
 |
| Beaglehaukkua pahkalle |
Koira sai etsiä jäniksiä rauhassa kun minä etsin kanttarelleja. Löytyihän niitä vähän.
Tunnin haeskelun jälkeen löytyi jänis. Nitan ensimmäinen ajo alkoi, olisikohan ajanut n. 10-30min. En osaa sanoa tarkkaan, koska ajon huomasin kun gps-laitteessa koira rupesi juoksemaan kohtuu suoraa; jossain lähettyvillä ajoi toinen koira oikein kovaäänisellä haukulla, niin en tiedä missä vaiheessa Nita rupesi haukkumaan. Lopulta tajusin että Nitakin haukkuu, haukkuu vain hyvin jännällä, matalahkolla äänellä. Haukusta kuuli että koira oli jo hieman hakemisesta väsähtänyt eikä se oikein tiennyt että mitköhän ääntä sitä suustansa päästäisi kun samalla pitäisi juosta ja pysyä jäniksen perässä:)
Hieno ajo päätyi paikkaan jonne jänisajot monesti vanhemmillakin beagleilla päättyvät jos sinnepäin lähtevät pupuset. kun siellä on jonkin sortin jänislandia; aivan mahdottomasti jäniksenjälkiä ristiin rastiin. Tyttöpä ei vähällä luovuttanut vaan yritti uutterasti tunnin ajan selvitellä hukkaa.
 |
| Jäniskoira |
Kun taas olimme beaglen kanssa yhdessä, pidimme evästauon ja sitten kävelimme kahden kilometrin päähän mökille. Siellä käveltiin samaan paikkaan mistä Mikin ajo alkoi pari päivää aiemmin. Istuskelin kannolla ja jaoimme Nitan kanssa viimeisen leivän. Ei neiti enää lähtenyt hakemaan jänistä, yritti kaivaa pesäkuoppaa ja lopulta meinasi ruveta nukkumaan jalkojen juureen. Oli ilmeisesti aika lähteä mökkiä kohden:)Pomppasin pois kannolta ja neiti hyppäsi siihen istumaan;
Muutaman kuvan jälkeen lähdettiin kohti mökkiä ja tällä vaivaisella puolen kilometrin matkalla onnistuimme törmäämään maa-ampiaispesään (koiraparkaa pistivät kahdesti).
JA jänishän sieltä vielä ehti lähteä, koira juoksi sen perässä jonkin aikaa, mutta sitten väsymys voitti ja tyttö tuli perässä mökkiin. Siellä nukuttiin pari tuntia kyytiä odotellessa. Mutta kyllä minä olen Nitasta ylpeä, lupaa hyvää tämä sen innokkuus tulevaisuutta ajatellen... ;)