Matka oli pitkä, ja matkanvarrella Miksun aamupalat päätyivätkin Mikistä autoon kun oli niin pomppuinen tie. Ja sitten vielä näyttelypaikalla odoteltiin melkein 2 h beaglejen vuoroa, ensin katsottiin kun oli dreeverit kehässä.
Vaan voi että mikä ilo on Mikin kanssa mennä nykyään kehään, kun se esiintyy kuin valiokoira, joka on kierrellyt näyttelyssä koko ikänsä, sentäs jotain olen sittenkin osannut koiralle opettaa. Näyttelyt on meikäläiselle tällaiset köyhän miehen toko-kokeet. Hieman kauhistuin, kun koira piti nostaa pöydälle, sellaiselle pienelle mihin ei meinaa edes iso urosbeagle mahtua! Eikä ole harjoiteltu pöydällä kun en viitsi ostaa tollaista trimmauspöytää pelkkiä seisomaharjoituksia varten. ONNEKSI koira oli hirveän nätisti siinä, ja hampaiden näyttökin meni oikein nätisti ja nopeasti. Herra beaglen kanssa oli oikein mukava juosta kehää useampikin kiekko, kun se juoksee nykyään ihan älyttömän nätisti ja ylväästi. Ja tuloksena oli ERI ja nuorten urosten kakkonen! SA:ta ei saatu, mikä oli pieni harmi, mutta vaikka oisi saatu se, niin sertiä ei olisi silti tuskin saatu, kun oli taas kerran vastassa oikea huippukoira, joka sertin nappasikin.
 |
| Miiru traktorissa |
