Tammikuu

Sera pyörähti Kajaanin KV:ssä (jonne oli ilmoitettu 70 labradoria) kehässä; tuloksena hienosti erinomainen.

Sera

Seran ja minun osalta arki taas jatkuu, helmi tai maaliskuulla vasta mennään kai pyörähtämän Juuassa, kun ei kerkeä aiemmin.

Nitan astutus tuskin onnistui, ehkä joku 5% todennäköisyys että se on paksuna. Mikillä oli kyllä kova hinku Nitan perään, mutta Nitaa ei Miki kiinnostanut. Neiti Demu 9v labradoorille kyllä tyrkytti itseään minkä kerkesi. Mikin liehittelyt ja nuoleskelut kyllä kelpasi, mutta selkään ei laskenut, vaan aina ärähti. Ja Miki kilttipoika ei sitten väkisin uskaltanut. Eli kukaan ei nähnyt mitään astumista, mutta beaglekaksikko vietti kuitenkin samassa tarhassa sen kolme vuorokautta.
Helmikun lopulla näkee onko neiti paksuna eli tapahtuiko mitään, mutta tuskin, oli sen verran topakka beagleneiti. Yritti kyllä itse astua urosta:)

Nirso

Nita ja Miki

Miki ja Nita

Jaffa, kylvyssä?

Jaffa ja hännän kylvetys? :P

Jaffa hienona

Uuden vuoden alku

Vanhaa ja uutta vuotta

Demu

Demulla ei tainnut olla viime vuonna mitään sen kummempia, elämä jatkui tavallaan ehkä hieman jo hieman hidastuen, vaikka ei tuota  kyllä voi vielä miksikään vanhaksi ja raihnaiseksi sanoa; toissapäivänäkin näppärästi ponkaisi oviportin yli. 

Rape

Ikää tuli se veteraaniluokkiin vaadittavat kahdeksan vuotta, ja yhteen mätsäriin ennätettiin ollen muistaakseni sinisten BIS 3. Rapen vuosi 2017 toivottavasti sisältää hieman enemmänkin mätsäreitä.

Miki

Poitsu ei käynyt yhdessäkään kokeessa kun ei oikein  hakulaajuus riitä.  Kyllä sille jokunen jänis tullu silti ammuttua. 

Nita

Nitan suuri tavoite täyttyi kun näyttelyistä saatiin se viimeinen serti (peräti setsemäs!).  Nita on kyllä metsässä lupaava koira, sitä kun pääsee vaan metsässä käyttämään niin se vaan paranee. 2017 tavoitteena on ne kauan kaivatut pennut; ei taida tulla tästä talven juoksuista, mutta kesällä uusi yritys jollain toisella uroksella. Ja jos ei pentuja tule, niin Nitan minä kyllä vien ens syksynä kokeeseen.

Sera

Ei ole sertejä saatu, mutta sellaisen koiran olen kyllä saanut minkä halusinkin; rauhallinen ja silti toimelias metsällä, ja hitaasti kehittyvä vahvarakenteinen koira. Seralle toivotaan parempaa menestystä näyttelyihin tälle vuodelle, ja eiköhän sitä tule, kun koira alkaa olla nyt valmis. Lisäksi Seran ilmoitan taippareihin jo keväällä/alkukesästä.

Kissat

Masa kuoli 2,5 vuoden iässä. Se oli kyllä ehdottomasti paras kissa ikinä; puhelias, puskevainen, seurallinen, koiraystävällinen, ja kiipelijämestari, vaikkei sillä mikään hyvä tasapaino ollutkaan:)

Massi jatkaa yhä eteenpäin, ikää jo 16v ja risat. Ruoka maistuu ja hiirijahtikin onnistuu edelleen. Elämäniloa löytyy yhä, vaikka kroppa alkaa pikkuhiljaa osoitella hapertumisen merkkejä. 

Jaffa saapui kesällä Massin kauhuksi ja Masan iloksi. Masan ja Jaffan ystävyys oli lyhyt mutta lämmin, ja Massi lämpeni Jaffalle sitten syksyn mittaan. Jaffasta on jo tullut iso ja lihava katti, joka inhoaa koiria mutta rakastaa jugurttia. Vahtikissakin se on. Pelottavan koiramainen kissaksi.

Jaffa

Lomapuuhat ja pentusunnitelmat

Sera

Tällä lomalla piti päästä käyttämään Nitaa metsällä mutta en siis päässy kun kerran, ku sitten alko juoksut. No, sitpä on tässä viikko yritetty astutella, ei osaa oikein sanoo onko Nitalla jo tärpit alkamassa, kun Demu sotkee niin voimakkaasti. Mitään astumista ei ole vielä näkyny, mutta Miki ja Nita vietti kyllä eilen sitten yli vuorokauden yhdessä tarhassa. Ongelma on että Nita on tosi dominoiva narttu, ja Miki on tyttöjen seurassa oikea supernyhvö, niin ei se oikein uskalla. Ja Nita on ihan lepakko, tyrkyttää kyllä itseään Demulle minkä ehtii. Mutta se nyt johtuu luultavasti siitä että Demulla on tärpit menossa. Toivottavasti. Ainakin tämä viikko menee siis koiramaisen romanttisissa tunnelmissa vielä.

Nita ja Miki

Demu, Sera ja Nita

Jaffa

Miki ja Nita

Sera