Ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua mitään, vaikka paljon onkin tapahtunut. Päällimmäisenä tietysti ehkä se syy, että nyt on tämä metsäläinen muuttanut pääkaupunkiseudulle (eikä netti ruvennut millään toimimaan). Kolme kovaa ja täyttä viikkoa on jo takana, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan ennen kokenut opiskelua näin mahtavaksi. Koiria ja kissoja on koko ajan kova ikävä, vaikka olen minä niitä jo kerran nähnytkin.
Laitetaas tähän juttuja vähän aikajärjestyksessä ettei mene sekavaksi:
 |
| Nita, Demu ja valtava Sera etualalla |
 |
| Ruosteessa ollaan.... Jalat ei pysy millään paikoillaan |
 |
| Massi |
Tietysti, ennen koulun alkua ehdin juoksemaan pari päivää sorsametsällä. Mukana tietenkin uljas Demu. Tänä vuonna Demu ei kitissyt kuten viimevuonna, joten lemunen pääsi mukaan koko ajan. Ja noutihan se sorsat talteen.
 |
| Demu |
 |
| Demu ja sorsapäivän väsymys |
 |
| Demu ja telkkä |
Kun sorsat vietiin kotiin, tein yhdellä linnulla jäljen talon ympäri. Sitten otin Seran jäljittämään sorsaa-ja WAU; tyttö jäljitti linnun todella nätisti! Tästä on hyvä jatkaa.
 |
| Sera |
 |
| Demu iltalennolla-koira nukkui pari tuntia miun jaloissa, mutta nouti myös sorsat vaikka uni houkutti... |
 |
| Mikin ekat jänishaut syksylle |
Elokuun viimeisenä viikonloppuna tuli pistäydyttyä Janakkalassa landseerien erikoisnäyttelyssä esittämässä "pikkuista" lansunpentua. Hector sijoittui 5-7kk vanhoissa urospennuissa kakkoseksi-mahtavaa. Upea esitettävä, pikkupoju oli kuin vanha tekijä ensimmäisissä näyttelyissään.
 |
| Hessu tuomarin tutkivan silmän alla |
Viikko sitten tapahtui karmeita. Rapen kimppuun oli metsässä hyökännyt ilves. Beaglella on pahat haavat rinnassa, toisessa lavassa, ja lisäksi varmaan viisi muuta inhottavaa haavaa. Eilen Rape piti kiikuttaa uudestaan lääkärille, kun yksi haavoista kehittyi mätäpaiseeksi. Nyt herra beagle on leikattu ja käyttää kauluria. Onneksi lääkkeet ovat muuten toimineet, joten Rape saa keskittyä parantelemiseen ja laiskotteluun seuraavat viikot ja kuukaudet.
5.9. oli Mikillä ajokoe, ja jouduin pikahälytyksellä lähtemään tuomariksi kun toinen tuomareista oli sairastunut (en pannut pahakseni äkkilähtöä, kokeet ovat aina todella kivoja tapahtumia ja olihan se mahtavaa päästä näkemään karvakorvia).
No Mikin koe menikin sitten päin sitä itseään, tuloksena kokeesta luopuminen. Joskus käy näin.
Mutta onneksi näin sitten kaikkia elukoita sen viikonlopun aikana. Oli niin jännää, että viikonlopun ainut valokuva oli seuraavanlainen (kun ei malttanut ottaa kuvia kun piti koko ajan vaan rapsutella):
 |
| Nita, Demu ja Sera aamulenkillä |
Noh, kun Rape on määrittelemättömän pituisella sairaslomalla, niin Nita ja Miki kävivät sitten Rapenkin osalta jänismetsällä. Ja saanko esitellä: Nitan ensimmäinen ammuttu jänis!!!
 |
| Jänis ja onnellinen, mutta väsynyt Devaney's Oikotie-Onneen |
Vajaan kahden viikon päästä pääsen taas käymään kotosalla, ja silloin mukaan isoon kaupunkiin lähtee Sera. Ja tosiaan, kunhan Sera oppii kaupunkikoiran tavoille, niin perästä tulee jossain vaiheessa Nita.
Sudet on taas ruvenneet liikkumaan sen verran, että meidän beagleilla alkoikin toistaiseksi loma.
