Nita rallytokokisoissa 20.9. ja kuvia

Nitan kanssa käytiin Joensuussa rallytokokisoissa 20.9. lauantaina. Kisattiin alokasluokassa, ja omaa vuoroa odotellessa kun treenailimme niin hyvin meni.
   Ongelma oli sitten siinä, ettei koiran kanssa saanut mennä halliin ennen kuin vasta omalla vuorolla. Heti kun mentiin sisälle tuli paha aavistus, kun koira haisteli seiniä. Ja edelliset kaksi koiraa eivät ollet saaneet tulosta.
       Lähtöluvan saatuamme ruvettiin suorittamaan rataa ja ekalle tehtäväkyltillehän se jo stoppasi. Radalla oli neljätoista kylttiä, joista juuri meille ne kaksi pahinta oli kolmen ekan kyltin joukossa. Eli ensimmäinen kyltti oli istu-yksi askel-istu-kaksi askelta-istu-kolme askelta-istu. Kolmannella istumisella Nita vaan rupesi tuijottamaan minua, että "mikä ihmeen istu? en ole koskaan kuullutkaan".  Nita  vain meni ja otti remmin  suuhun ja rupesi mutustamaan sitä. Käsimerkitkään eivät auttaneet asiaa ollenkaan, joten käytin kaikki kaksi uusintamahdollisuuttamme tähän liikkeeseen.
  Seuraava liike oli istu-kierrä koiran ympäri, ja sen jälkeen tuli se toinen kauhea liike, eli spiraali oikealle. Muuten helppo liike periaatteessa, mutta Nitan mielestä (ja omasta mielestäni) tylsin liike koko rallytokossa. Siinä on hankala pitää kontaktia yllä. Ja koira kantoi edellen remmiä suussaan, joten se oli sitten siinä. Mentiin vielä käännös 270 oikeaan-kyltin ohi ja sitten oli vuorossa istumisesta juosten-kyltti mutta koira ei istunut joten lopetettiin. Tuomari oli jo keskeyttänyt radan spriraalissa, minkä sain selville arvostelupaperista. Aina ei mee nappiin, mutta ainakin meillä oli kivaa. Miten hyvin meillä olisi saattanut mennäkkään, jos rata olisi alkanut toisesta päästä-kaikki ihanat nopeatempoiset ja/tai tarkkuutta vaativat liikkeet oli siellä. Juuri ne missä me ylinopeat olisi loistettu.
  Jäipähän ainakin nälkää ja kyllä kipinä syttyi tähän lajiin ihan tosissaan, nyt kun on kisakirja, niin aiotaan kyllä mennä ensi vuoden puolella uudestaan kunhan sattuu taas joku hyvässä paikassa oleva kisa olemaan. Tuomarin kommentit olivat että "iloinen koira, jolla "karkasi tänään mopo käsistä", tarvitsee lisää kisakokemusta. Ihana koira:)"
Mutta aika hyvä suoritus siihen nähden että me mehtäläiset uskaltauduttiin ylipäätään kisapaikalle, kun eihän me tietenkään oo koskaan edes rallytokotreeneissä käyty (kun niitä on lähinnä vai isoilla paikkakunnilla), vaan olemme treenailleet keväästä alkaen omatoimisesti. No, ensi vuonna sitten hankitaan niitä ykköstuloksia tälläkin saralla!

Nita

Nita

Masa

Masa ja Massi

Paljon Syksykuvia

        Nita on käynyt jo ajelemassa jäniksiä ihan mukavasti. Toivottavasti sais neidillekin  ensimmäisen jäniksen pian ammuttua. 

      Rape on käynyt paljon metsässä, liekö kuusi jänistä sillä saaliina. 

      Miki ajaa jänistä hyvin, mutta sillä juoksee aina jänöt pois päin passipaikoista tai sitten niin että vierestä viuhahtaa mutta ei vaan näy.  No on sillekin jo yksi jänis saatu. Mikillä se pääasia olisi tänä syksynä se tuloksen saaminen ajokokeesta.

Alla vähän kuvia Nitasta metsässä:

Nita

Nita

Nita hakee

Nita

Nita

Ja sitten muutamia kissakuvia

Masa (ja superpörheä häntä) ja Massi

Masa

Masa

Masa

Massi

 Massia on muuten purrut joku elukka. Ilves, kettu tai joku vieras koira, kun sen niskassa ja kaulalla on pienet arvet. Kaikkea sitä Massille sattuukin... Onneks kissa kuitenkin tuli elossa ja kohtuu terveenä takaisin kahden viikon karkureissultaan, vaikka vähän reissussaan olikin ottanut osumaa.

Masa

Masa

Miki

Miki

Saku

Saku

Sakun hieno loikka

Saku

Saku

Saku

BEAJ Ilomantsi 6.9.

   Mikin kanssa käytiin beaglein ajokokeessa Ilomantsissa asti näin kauden aluksi. Junnuhaukkuihin päästiin, kun kasvattajan tytär lähti ohjaajaksi. Allekirjoittanut toimi ohjaajan avustajana.

Miki löysi ekassa erässä jäniksen 35min haun jälkeen, ja kyseistä jänö Miki ajoi hienosti kuuluvalla äänellään kolmisenkymmentä minuuttia. Toisessa erässä jänisajo kesti vain 7 min.
 Moni ajokoira keskeytti kokeen lämpimän sään takia, mutta Miki sai jänikset kuitenkin kohtuuajassa ylös joten Mikillä etsiskeltiin jänistä loppuun saakka. Tulos jäi kuitenkin nollatulokseksi,  kun pisteitä kertyi 25,54. Oltiin tyytyväisiä, parannetaan kerta kerralta.  Loppusyksylle yritetään saada Miki kahden viikon kokeeseen, sitten on varmaan paremmat säät ja kuntopohja jo niin hyvä että saadaan hyvät ajot kokeessakin.  Nyt yritetään treenata koiro niin hyvään kuntoon että saataisi se ykkönen jo sitten...
 Eli nyt tulos BEAJ 0 (25,54p), sijoitus 1/1. Näillä pisteillä olisi voitettu  beaglet viimevuonnakin junnuhaukuissa, ja silloin siellä oli sentäs neljä beaglea! Ei paha:)

Niin ja Nita haukkuu jänistä oikein hienosti.   Sen kolmas ajo ikinä oli oikein, oikein ihanaa ja kuuluvaa ja intohimoista ajoa, vaikka kestikin vain kymmenen minuuttia. Mutta siitä se lähtee.