Lokakuun kuvia

Masa arkistoimassa Koiramme-lehtiä

Jäniksen jälkiä

Saku

Saku

Masa ja Nita

Rape ja jäniksen jäljet

Rape

Rape

Nita jänisjahdissa

Nita etsimässä pupuja

Kuningas-Massi

Miki ja epäonnen lumi

Käytiin siis Mikin kanssa ajokokeessa, kun tarkoitus oli ehtiä vielä ennen lumia kokeeseen. Poitsu on ajanut niin hyvin koko syksyn että meillä oli vahva usko vähintäänkin kolmostulokseen. Tottakai koetta edeltävänä päivänä satoi sitten 10cm lunta...
Ei voi mitään, eihän se sitten hyvin mennyt. Yhden jäniksen se pöläytti erään talon pihaan mutta tuomarit olivat silloin niin kaukana koirasta etteivät kuulleet sitä haukkua joten virallisesti Miki ei löytänyt yhtään jänistä.
Mutta, nyt alkaa lumitreenit ja jos saataisiin ajot sujumaan lumellakin vähintään yhtä hyvin kuin paljaallakin maalla niin kyllä ollaan niin hölmöjä että mennän kokeisiin vielä tulevaisuudessakin.

Nita rallytokokisoissa 20.9. ja kuvia

Nitan kanssa käytiin Joensuussa rallytokokisoissa 20.9. lauantaina. Kisattiin alokasluokassa, ja omaa vuoroa odotellessa kun treenailimme niin hyvin meni.
   Ongelma oli sitten siinä, ettei koiran kanssa saanut mennä halliin ennen kuin vasta omalla vuorolla. Heti kun mentiin sisälle tuli paha aavistus, kun koira haisteli seiniä. Ja edelliset kaksi koiraa eivät ollet saaneet tulosta.
       Lähtöluvan saatuamme ruvettiin suorittamaan rataa ja ekalle tehtäväkyltillehän se jo stoppasi. Radalla oli neljätoista kylttiä, joista juuri meille ne kaksi pahinta oli kolmen ekan kyltin joukossa. Eli ensimmäinen kyltti oli istu-yksi askel-istu-kaksi askelta-istu-kolme askelta-istu. Kolmannella istumisella Nita vaan rupesi tuijottamaan minua, että "mikä ihmeen istu? en ole koskaan kuullutkaan".  Nita  vain meni ja otti remmin  suuhun ja rupesi mutustamaan sitä. Käsimerkitkään eivät auttaneet asiaa ollenkaan, joten käytin kaikki kaksi uusintamahdollisuuttamme tähän liikkeeseen.
  Seuraava liike oli istu-kierrä koiran ympäri, ja sen jälkeen tuli se toinen kauhea liike, eli spiraali oikealle. Muuten helppo liike periaatteessa, mutta Nitan mielestä (ja omasta mielestäni) tylsin liike koko rallytokossa. Siinä on hankala pitää kontaktia yllä. Ja koira kantoi edellen remmiä suussaan, joten se oli sitten siinä. Mentiin vielä käännös 270 oikeaan-kyltin ohi ja sitten oli vuorossa istumisesta juosten-kyltti mutta koira ei istunut joten lopetettiin. Tuomari oli jo keskeyttänyt radan spriraalissa, minkä sain selville arvostelupaperista. Aina ei mee nappiin, mutta ainakin meillä oli kivaa. Miten hyvin meillä olisi saattanut mennäkkään, jos rata olisi alkanut toisesta päästä-kaikki ihanat nopeatempoiset ja/tai tarkkuutta vaativat liikkeet oli siellä. Juuri ne missä me ylinopeat olisi loistettu.
  Jäipähän ainakin nälkää ja kyllä kipinä syttyi tähän lajiin ihan tosissaan, nyt kun on kisakirja, niin aiotaan kyllä mennä ensi vuoden puolella uudestaan kunhan sattuu taas joku hyvässä paikassa oleva kisa olemaan. Tuomarin kommentit olivat että "iloinen koira, jolla "karkasi tänään mopo käsistä", tarvitsee lisää kisakokemusta. Ihana koira:)"
Mutta aika hyvä suoritus siihen nähden että me mehtäläiset uskaltauduttiin ylipäätään kisapaikalle, kun eihän me tietenkään oo koskaan edes rallytokotreeneissä käyty (kun niitä on lähinnä vai isoilla paikkakunnilla), vaan olemme treenailleet keväästä alkaen omatoimisesti. No, ensi vuonna sitten hankitaan niitä ykköstuloksia tälläkin saralla!

Nita

Nita

Masa

Masa ja Massi

Paljon Syksykuvia

        Nita on käynyt jo ajelemassa jäniksiä ihan mukavasti. Toivottavasti sais neidillekin  ensimmäisen jäniksen pian ammuttua. 

      Rape on käynyt paljon metsässä, liekö kuusi jänistä sillä saaliina. 

      Miki ajaa jänistä hyvin, mutta sillä juoksee aina jänöt pois päin passipaikoista tai sitten niin että vierestä viuhahtaa mutta ei vaan näy.  No on sillekin jo yksi jänis saatu. Mikillä se pääasia olisi tänä syksynä se tuloksen saaminen ajokokeesta.

Alla vähän kuvia Nitasta metsässä:

Nita

Nita

Nita hakee

Nita

Nita

Ja sitten muutamia kissakuvia

Masa (ja superpörheä häntä) ja Massi

Masa

Masa

Masa

Massi

 Massia on muuten purrut joku elukka. Ilves, kettu tai joku vieras koira, kun sen niskassa ja kaulalla on pienet arvet. Kaikkea sitä Massille sattuukin... Onneks kissa kuitenkin tuli elossa ja kohtuu terveenä takaisin kahden viikon karkureissultaan, vaikka vähän reissussaan olikin ottanut osumaa.

Masa

Masa

Miki

Miki

Saku

Saku

Sakun hieno loikka

Saku

Saku

Saku

BEAJ Ilomantsi 6.9.

   Mikin kanssa käytiin beaglein ajokokeessa Ilomantsissa asti näin kauden aluksi. Junnuhaukkuihin päästiin, kun kasvattajan tytär lähti ohjaajaksi. Allekirjoittanut toimi ohjaajan avustajana.

Miki löysi ekassa erässä jäniksen 35min haun jälkeen, ja kyseistä jänö Miki ajoi hienosti kuuluvalla äänellään kolmisenkymmentä minuuttia. Toisessa erässä jänisajo kesti vain 7 min.
 Moni ajokoira keskeytti kokeen lämpimän sään takia, mutta Miki sai jänikset kuitenkin kohtuuajassa ylös joten Mikillä etsiskeltiin jänistä loppuun saakka. Tulos jäi kuitenkin nollatulokseksi,  kun pisteitä kertyi 25,54. Oltiin tyytyväisiä, parannetaan kerta kerralta.  Loppusyksylle yritetään saada Miki kahden viikon kokeeseen, sitten on varmaan paremmat säät ja kuntopohja jo niin hyvä että saadaan hyvät ajot kokeessakin.  Nyt yritetään treenata koiro niin hyvään kuntoon että saataisi se ykkönen jo sitten...
 Eli nyt tulos BEAJ 0 (25,54p), sijoitus 1/1. Näillä pisteillä olisi voitettu  beaglet viimevuonnakin junnuhaukuissa, ja silloin siellä oli sentäs neljä beaglea! Ei paha:)

Niin ja Nita haukkuu jänistä oikein hienosti.   Sen kolmas ajo ikinä oli oikein, oikein ihanaa ja kuuluvaa ja intohimoista ajoa, vaikka kestikin vain kymmenen minuuttia. Mutta siitä se lähtee.

MIKI 3v

Miki täyttää tänään jo 3v- syntymäpäivähuvituksena  herralla oli tänään ruoka täynnä makkaraa, erikoispuuhaa on hieman hankala järjestää kun vettä sataa koko ajan ja herra beagle kun ei nokkaansa ulos työnnä sateessa - paitsi jos jänisjahtiin lähdettäisiin, mutta sitä saa odottaa herra ensi viikkoon. Maanantaina Miki kävi ajamassa, ja upeasti herra ajoikin.

Kaksi hienoa ajoa;
   Mukavaa hakua, ja sitten kun jäljet löytyivät, niin jänö ylös nopeasti- ajeli sitä ja lopulta jänis hävisi kun välillä satoi vettä. Sitten löytyi uusi jänis, jota Miki ajoi vielä yli puoli tuntia; jänis teki useita kiekkoja, ja välillä yritti eksyttää koiraa mutta ei pystynyt, kun Miki osasi selvittää, minne pupu meni. JA mikä hienointa, juoksutti Miki jäniksen minun ohitseni, näin jo kaukaa että nyt tulee jänis- ja vemmelsääri juoksi nenäni edestä. Oi kun olisi jo ollut jänisaika niin olisi saatu ensimmäinen jänispaisti.  Ja puolen minuutin päästä juoksi perästä koira.

Miki jänisajossa, kerrankin sain kuvan ajosta!

Jänisksen lopulta kadotessa maanantai-iltaan Miki vielä yritti etsiä sitä reilun tunnin, jonka jälkeen koira kiinni ja tyytyväisenä kohti kotia:)



Ja perään vielä pari hienoa kuvaa synttärisankarista

Sorsajahti ja ajotestausta

   Laiskottelun jälkeen se viimeinkin koitti:syksy.  Metsästyskausi lähti meidän kohdallamme käyntiin sorsajahdilla. Eli Demu pääsi töihin. Noutosaldona neljä sorsaa. Enempää ei tytsy päässytkään noutamista harrastamaan, sillä Demu pääsi Nitalle vahdiksi kun Nita meinasi yksin jäädessään kiivetä pois tarhasta (sisko näki ikkunasta beaglen kiipeävän puoliväliin verkkoa). Nitahan ei siis tarhassa asusta, mutta jää sinne silloin kun toisten koirien kanssa lähdetään lenkille/metsälle ettei kateellisena rikkoisi ihan kaikkea sisällä...
   Demu ei päässyt myöhemminkään enää siis ollenkaan mukaan, koska tänä vuonna sorsat osoittautuivat äärimmäisen säikyiksi joten koiran suhina kaislikossa olisi säikäyttänyt sen saman tien. Ja tietty, Demun kasvanut into sorsahommia kohtaan aiheuttaa sen että se vinkuu hiljaa odotellessaan. Eikä paljon auttanut se että aloituspäivänä satoi kaatamalla ja höpsö labradori uikutti  kovaan ääneen vieressä koko ajan että "yhyy tänne kastuu"... Mutta olipa hienoa kun  tänä vuonna Demulla oli noutohommat alusta asti hanskassa. Jo ensimmäisen laukauksen jälkeen tyttö katseli ympäsiinsä että missä missä sorsia. Ei edes hätkähtänyt ammunnasta, yleensä ainakin ensimmäistä paukausta on tullut hieman kuullosteltua että mitäs tämä on. Nyt oli jo alusta asti lähdössä noutamaan. Lisäksi lampia kierrellessä neiti käveli nätisti selän takana koko ajan, joten sitä saattoi pitää jatkuvasti irti. Hienoa.

Demu tuntia ennen jahdin alkua

Demppa

Demu ja sorsa

Demu tulossa tuomaan sorsaa

  Toinen odotettu asia oli tietysti koirien irtipitoajan alkaminen. Vuoden ajan on jo syyhyttänyt se kysymys että ajaako Nita jänistä. Eipä siinä sitten auttanut kuin viedä koira metsään. Torstaina pakattiin autoon Miki ja Nita ja lähdettiin ajattamaan beagleja. Ensin ajatettiin Mikiä mutta ei löytynyt jänistä joten otin välillä Mikin kiinni ja laskin Nitan irti.  Samalla saatiin varmuus että molemmat pannat toimivat. Miki vietiin autolle ja Nitan kanssa mentiin suolle katsomaan löytyisikö jänistä.
  Suolla Nita lähti hakemaan jänistä-ja hakikin sitkeästi 40 minuuttia, mutta kun jänistä ei löytynyt lähdimme autolle ja vaihdoimme paikkaa.  Ihan riittävästi juoksentelua  Nitalle näin ensimmäiselle kerralle!
  Nyt irti laskettiin vain Miki. Menin aukon reunalle ja istustelin kivellä kymmenisen minuuttia kunnes Miki sai vainun ja ajo alkoi. Upeaa haukkua mutta vain kaksi minuuttia; ajo päätyi jyrkän mäen juureen, minne  lie jänis loikkasi.

Lauantaina metsään lähdimme kahdestaan Nitan kanssa. Neiti hakee todella hienosti, nopeaa ja tarkkaa tutkimista alueilla, joissa jänöt haisevat.
Nita on vähän hassu kun puissa olevat pahkat ja muurahaispesät  saavat sen murisemaan ja haukkumaan. Onneksi reissun lopussa ei enää örissyt joka pahkalle:)

Beaglehaukkua pahkalle

 Koira sai etsiä jäniksiä rauhassa kun minä etsin kanttarelleja. Löytyihän niitä vähän.

Tunnin haeskelun jälkeen löytyi jänis. Nitan ensimmäinen ajo alkoi, olisikohan ajanut n. 10-30min. En osaa sanoa tarkkaan, koska ajon  huomasin kun gps-laitteessa koira rupesi juoksemaan kohtuu suoraa; jossain lähettyvillä ajoi toinen koira oikein kovaäänisellä haukulla, niin en tiedä missä vaiheessa Nita rupesi haukkumaan. Lopulta tajusin että Nitakin haukkuu,  haukkuu vain hyvin jännällä, matalahkolla äänellä. Haukusta kuuli että koira oli jo hieman hakemisesta väsähtänyt eikä se oikein tiennyt että mitköhän ääntä sitä suustansa päästäisi kun samalla pitäisi juosta ja pysyä jäniksen perässä:)
  Hieno ajo päätyi paikkaan jonne jänisajot monesti vanhemmillakin beagleilla päättyvät  jos sinnepäin lähtevät pupuset. kun siellä on jonkin sortin jänislandia; aivan mahdottomasti jäniksenjälkiä ristiin rastiin. Tyttöpä ei vähällä luovuttanut vaan yritti uutterasti tunnin ajan selvitellä hukkaa.

Jäniskoira

     Kun taas olimme beaglen kanssa yhdessä, pidimme evästauon ja sitten kävelimme kahden kilometrin päähän mökille. Siellä käveltiin  samaan paikkaan mistä Mikin ajo alkoi pari päivää aiemmin. Istuskelin kannolla ja jaoimme Nitan kanssa viimeisen leivän. Ei neiti enää lähtenyt hakemaan jänistä, yritti kaivaa pesäkuoppaa ja lopulta meinasi ruveta nukkumaan jalkojen juureen. Oli ilmeisesti aika lähteä mökkiä kohden:)
Pomppasin pois kannolta ja neiti hyppäsi siihen istumaan;

Muutaman kuvan jälkeen lähdettiin kohti mökkiä ja  tällä vaivaisella puolen kilometrin matkalla onnistuimme törmäämään maa-ampiaispesään (koiraparkaa pistivät kahdesti).

  JA jänishän sieltä vielä ehti lähteä, koira juoksi sen perässä jonkin aikaa, mutta sitten väsymys voitti  ja tyttö tuli perässä mökkiin.  Siellä nukuttiin pari tuntia kyytiä odotellessa. Mutta kyllä minä olen Nitasta ylpeä, lupaa hyvää tämä sen innokkuus tulevaisuutta ajatellen... ;)