Väsyttävä tammikuu

Sera ja kevätsää

Kiva rullata mattoja kun koira kuitenkin menee nukkumaan niille:)

       Labradorin eka juoksu on nyt sitten kestänyt jo viikon. Jos olisin tiennyt, että Sera vuotaa ihan älyttömästi, niin olisin kyllä ostanut sille juoksupöksyt (nyt ei enää ylpeys anna periksi parin vaivaisen päivän takia:]). Jatkuvasti saa olla putsaamassa lattioita. Ulkona on kivat säät, mutta ei uskalleta käydä kuin minimini lenkeillä, koska en oikein luota naapuruston uroskoirien taluttajiin, kun koirat meinaa aina muutenkin tulla riekkumaan niin entäs nyt sitten.
       Onneksi Seralle passaa aivan mainiosti lekotella sisällä. On tehty älyllisiä haasteita, mie oon täyttänyt sille kongia niin, ettei Sera saisi sitä kovin nopeasti tuhottua, ja Seran haasteena on ollut tuhota se mahdollisimman nopeasti. Ja kaikkea muuta pientä kivaa. Ongelmana tällä viikolla on ollut se, että minun on pitänyt kouluun liittyen tehdä aivan älyttömästi hommia joka ilta. Ja viikonloppu meni kokonaan pakertaessa palautettavia töitä. Ei niillä vielä mikään kiire olisi ollut, mutta kun pakko tehdä hieman etukäteen että pääsee parin viikon päästä koirailemaan.  Ei ihme että aamuluennoilla tuli hieman torkahdeltua... ;) Onneksi Sera ei välitä siitä, jos miulla menee illat kouluhommia tehden, sille riittää se kun voi nukkua lattialla varpaiden päällä:)

Tihulainen

Seran tuhoamisvimma saavutti toivon mukaan lakipisteensä koiran tullessa ohkaisesta patjasta läpi toissapäivänä. Onneksi oli vieraspatja eikä minun patjani. Sera ei tee mitään pahoja jos mie oon paikalla, mutta tää patjan järsiminen taitaa olla sen oma paha (huvittelu) tapa. Lopultakin sitten ostin järsimisenestosuihketta, saa nähdä jääkö patja rauhaan ensi viikolla...

Taas on satanut kivasti lisää lunta, Sera nauttii paljon lumikinoksista. Pomppii kuin hullu niissä.
Tänään Seralla alkoi ekat juoksut. Viimeinkin, ja juuri sopivasti ennen kuin reissaillaan helmikuussa katsomaan, että mitäs miun muille koiruleille kuuluu (Nita on kuulemma nyt päässyt vauhtiin lenkkeilyssä, kunto alkanut taas nousta. Jospa sitä ehkä tuurilla pääsisi vielä sen kanssa metsäänkin silloin, jos ei vain olisi pakkasta... Tää metällä käynti alkaa olla vähän turhan harvinaista herkkua miulle...)

Seran kanssa on ruvettu vetämään jo reilusti pidempiä lenkkejä. Se on aika helppo lenkkikaveri. Muutoinhan tuo on aika passiivinen koira. nukkuu ja kuorsaa vaan. Nyt se  muuten palauttaa jo jäniksennahkadamiakin käteen (välillä:)). Kyllä siitä ainakin mehtäkoira tulee.

Seramainen viikonloppu

Jos olisin ollut viisas, niin olisin tajunnut ajoissa että minulla olisi ollut nyt ainakin kolmen päivän vapaa- ja lähtenyt viettämään sitä toisten koirien seuraan. Nita tartteisi ehkä hieman lisää näyttelytreeniä, sen verran pöpin näköistä oli touhu kehässä viikko sitten. Ja nythän beagle on ilmoitettu Nurmeksen näyttelyyn- eli kaksi kuukautta tiukkaa kuntokuuria neidillä menossa parhaillaan. Sera on myös ilmoitettu ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä, Enon ryhmänäyttelyyn. Tekisi mieli ilmoittaa tytsyt vaikka mihin näyttelyihin tälle keväälle, mutta omat aikataulut kun eivät ole vielä ihan selvillä tarpeeksi pitkälle, niin katsotaan nyt lähempänä tarkemmin. Sen verran on varmaa, että Sera menee molempiin Joensuun isoihin näyttelyihin. Nitalle jos tulisi se serti seuraavasta, niin pääsisi koira eläkkeelle näyttelytouhuista (huimassa 2,5 iässä).

Sera teki eilen taas hieman tuhojaan

Tänään on lenkkeilty sitten urakalla. Hienoa kun ensin  aina liukastuu koira, ja heti perään ite lentää persiilleen niin tuntuu kyllä tosi fiksulta...

Yrjö-Sera ja vanhoja kuvia

Seran kanssa Helsingin näyttelyiden pentukehässä

Sera

Jep eli nämä näyttelykuvat tuli nyt sit lisättyä reilu kuukausi  näyttelyn jälkeen... Ei ole ajoitus miun vahvimpia puolia:] Otin myös reilu viikko sitten ison nipun kuvia Demusta, kun se on niin kivasti harmaantunut, mutta kaikki kuvat olivatkin sitten sellaisia että koira ei näyttänyt harmaantuneen ollenkaan:)

Sera pääsi sitten "lumikaaokseen". Siis oikeesti, satoi ehkä vajaa 20cm lunta ja koko pääkaupunkiseutu sekaisin... Ei tiiä pitäskö itkeä vai nauraa...

Seran tuijotus

Sera järjesti eiliselle hieman liikaa ohjelmaa. Koko illan oksenteli. Kiva oli koko ajan olla siivoilemassa... Ei se ollut muuta kuin nätisti sulamaan alkanutta mössöä, mutta Sera on niin neiti että pienikin yrjötys saa sen yökkimään miedosti loppuillan... Ihme bulimikko, jää koukkuun oksentamiseen. No onneksi yöllä ei enää tehnyt niin kuin kerran.

Tänään piti käydä ostamassa koiranruokasäkki, joka piti sitten kuljetella julkisilla liikennevälineillä kämpälle. Ehdottomasti ärsyttävää. Pitäs varmaan opettaa koira noutamaan oma ruokansa.

Sera tänään lenkillä

Sera

Sera

Seran kanssa kaupungissa

Seran kuukauden loma hälinästä on taas pyyhkinyt sen muistia. Siinä missä koirien kohtaamiset menivät vielä joulukuussa hyvin, niin nyt kaikki mahdollinen pitää tuhahdella ja haukkua. Sikäli jännää, että ei se Juuassa haukkunut vastaantulijoita. Paitsi tietysti pihassa se harrasti haukkumista Demun kanssa, joka on  ystävällisesti pitänyt huolen siitä, että Serakin oppii kunnon räksyttäjäksi.

Jotain positiivistakin, labradori ei enää järsi kenkiä. Kaikki muukin tavara saa olla rauhassa lattialla, ei tuo laiskamato jaksa mitään pölliä. Nukkunut koko viikon. päivittäin käydään tunnin pidempi lenkki ja sitten pari pienempää pissitysreissua ulkona, ja loppuajan Sera vain haluaisi kuorsata.

Siitä vaan muuten, mutta kun itsellä käypi kateeksi. Niin että hieman ärsyttää kirjoitella päivät pitkät muistiinpanoja kun koira tulee kuorsaamaan jalkoihin. Olisi nyt edes hieman pentumaisempi niin tulis välillä taukoja tähän omaan raatamiseen.Viikko jo mennyt niin että on tullut nukuttua öisin ehkä se viisi tuntia hyvällä tuurilla, kun on pitänyt reissata ees taas ja stressata näitä kouluhommia kun en jaksanut oikein lomalla valmistautua uuteen jaksoon. Lomakin oli kyllä "rentouttava"; Massia sai hyysätä koko ajan kun se herätteli aina monta kertaa yössä. 

Näyttelyssä

Nitan ja Seran kanssa käytiin Kajaanissa.

Sera oli labradorinarttupentujen 2 ja KP huipulla arvostelulla.

Nita taas... Hyvä arvostelu mutta neiti oli aivan liian lihava, minkä takia arvosana tippui EH:ksi. Kuntokuuri ja laihis ei siis ehtinyt toimia. Seuraavaan näyttelyyn on nyt vajaa kaksi kuukautta niin eiköhän sitä sitten olla taas "missinmitoissa".

Nita taitaa viettää seuraavan kuukauden Juuassa ja Sera vantaalla, ja sitten ehkä vaihto toisin päin, koska yhdessä nämä riiviöt ovat ihan toivottomia. Beagle ulvoi näyttelyssä vaikka kuinka ja sitten labukka yhtyi huutoon ja välillä ulvoi Nitan korvaan että "oos nyt hiljaa jo". Jos eivät vinkuneet niin riekkuivat remmissä, Nita otti aivan karmeita hepuleita:) Nitahan käyttäytyy kiltisti kun sen pistää häkkiin nukkumaan, mutta Sera oli liian fiksu omassa kevythäkissään; oppi perhana tuosta vain avaamaan vetoketjun kesken näyttelyn, niin eipä sitä siellä voinut oikein enää pitää ku osaa karata.
Seralla pahin uhmaikä menossa, toivottavasti kohta rauhottuisi. Hyvin se jo tottelee treenatessa käyttöhommia yksikseen, toisten koirien ja Nitan läsnäolo saa sen kuitenkin vielä sekoilemaan. Mutta onneksi Sera alkaa olla ulkomuodollisesti loistavan näköinen.

Koirakuvia ja uusi vuosi

Koirakuva:) Masa

Taas koirakuva:D Masa

Demu ja Nita

Demu

Demu, Nita ja jäniksen jäljet

Demu ja Nita

Demu 8,5v nuori

Nita ja Demu

Nita ja Demu. Nita pölli Demun ruuat edellisenä iltana joten  Nipe näyttää ihan tankilta...

On tullut aika monta lenkkiä heitettyä päivittäin. Yleensä ei jaksa kuvata koiria kun on niin ruma sää eikä valo riitä.  Nitan kanssa kävin joulun jälkeen metässäkin, mutta se reissu nyt meni vähän niinku persiilleen:P Nyt ei enää mennä mehtään ollenkaan ku sudet ruvennu popsimaan koiria... Hieman ketuttaa, 3,5vk lomaa ja mehtään pääsin kahdesti... Ei oikein kehtaa ilman koiraakaan, joten ollaan sitten vaan lenkkeilty.
Jos olisin olllut viisas, niin oltais Nitan ja Seran kanssa treenattu näyttelyjuttuja, mutta eipä oo taidettu ku pari kertaa kokeilla hampaiden katsomista. Ja viikon päästä ois molemmilla Kajaanin näyttelyt... Hups...
Onneks periaatteessa kuitenkin nyt sit aikataulut on semmoset että ehdin vissiin esittää molemmat. Jänskättää taas pirusti ku Nita ollu viimeeks kehässä elokuussa...


Vuosi 2015

Mitäs silloin tapahtuikaan...

 Mikille saatin se viimeinen serti. Eli ykköstä vaille valio. Saa nähdä saako siitä milloin valiota, tänä vuonna ei ainakaan mennä enää susien takia minnekkään.

Saku kuoli pois vain vähän vajaa kuusivuotiaana. Oli tietysti odotettavissa, että sen heikot  kintereet pettää joskus, mutta ei sitä silti halunnut uskoa todeksi.

Nita napsi taas pari sertiä lisää, ja nyt sillä on íkää sen verran että jahtaamme viimeistä sertiä tästä eteenpäin. Ja yritetään päästä joskus koekuntoon.

Minä saavutin myös yhden tavoitteen pääsemällä viimeinkin eläinlääkkikseen. Vain huomatakseni, että olin aivan oikeassa siinä, että pääkaupunkiseutu on vihoviimeinen paikka, jossa haluan asua. Onneksi opiskelu on just niin hienoa kuin vaan saatoin kuvitella:)

Demu täytti myös elämäntavoitteensa ja kävi parissa mätsärissä saaden pari ruusuketta ja pokaalia veteraaniluokasta. Demppa oli taas erinomainen sorsastuskaveri, paranee vanhetessaan:)

Massi saavutti kunnioitettavan 15v iän. Edelleen kisse tuo nähtäville saalistamiaan hiiriä, lintuja, oravia ja jäniksiä. Vaikka näyttääkin jo niin vanhalta ja raihnaiselta.

Masa... Masa on vaan nautiskellut elämästä koko vuoden:)

Rapella oli muuten ihan mukava vuosi, mutta ilveksen hyökkäys syyskuussa pilasi Rapen syksyn, kun yli kuukausi meni lukuisia haavoja parannellessa.

Labradorin akuuttiin puutteeseen tuli sitten hankittua Sera... Aivan loistava koira, josta yritän kouluttaa metsästyskaveria.


Vuosi 2016

Toivottavasti Nita saisi sen viimeisen sertinsä mahdollisimman nopeasti  pois alta. Ja että Seran virallinen näyttelyura alkaisi sertintäyteisesti:) Tavoitteena ois myös käydä Seran kanssa rallytokokeissa ja taippareissa.
 Ja toivottavasti sudet vähenisivät rajusti; haluan päästä mehtään ja kokeisiin beaglejen kanssa. Ainakin jompikumpi (Miki/Nita) olisi kiva saada valioksi tänä vuonna. Toivottavasti molemmat.


Niin ja Rape täyttää maagiset 8 v tänä vuonna, joten veteraanikehät ainakin mätsäreissä kutsuvat:D